Salilla oon tänään taas käynyt ja nyt kotona illalla suunnittelin itelleni treeniohjelmaa. Eniten aion panostaa perseeseen ja mahaan. Muita treenaan myös lähes yhtä paljon, mutta perseeseen ja vatsaan vaikuttavat liikkeet teen just niin täysillä, kun mä vaan pystyn. Pidetään mielessä; mä pystyn mihin vaan, jos itse uskon siihen ja yritän täysillä.
Huomenna tanssin ja aion tehdä vatsalihaksia, sunnuntaina näillä näkymin salille.
Mua pelottaa kuolema. Ihan oikeesti se ahdistaa aika paljon. Mitä sitten oikein tapahtuu ? Voiko kaikki vaan loppua ? Se on pyörinyt viime päivinä mun mielessä, mua ahdistaa mun vanhat ajatukset. Mun päiväkirjassa lukee yhden päivän kohdalla jotenkin näin: "Käytiin hautausmaalla. Mua ahdisti kauheesti, ahdistaa aina. Mut valtasi todella pelottava ajatus-mun kuuluis olla tuolla mullan alla makaamassa. Mun pitäis olla suljettuna arkkuun. Kuvittelin mun nimeni hautakiviin, tunsin vilunväristyksiä, mutta myös jotakin pelottavaa helpotusta. Mä saisin vaan olla, nukkua ikiunta." Mä muistan aina sen fiiliksen- haikea, ahdistunut, pelokas, surullinen. Mä en tahdo niitä tunteita enää ikinä takaisin, mä en tahdo kuolla. Miten pääsen tästä pelosta eroon? Joka ilta se hiipii mun mieleeni, saa mut ahdistumaan. Alan miettiä asioita ja ahdistun lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti