Mulla on viimeaikoina ollut kauheesti stressiä kaikesta, eikä loppua näy. Tän tuloksena oon repinyt kynteni aivan rikki, samoin kynsinauhat, syönyt aivan liikaa, alkanut stressata painosta ja ollut alakuloinen, sekä lintsannut jonkin verran.

Tää kaikki on niin sairasta. Kun mulla on stressiä ja ahdistaa, se pieni sairauden ääni alkaa kutsua mua. Se huomaa, että nyt mä olen heikko, nyt on sen aika yrittää taas vallata mut. Se saa mut kaipaamaan takaisin siihen aikaan. kun mulla oli aina kylmä, itkin koko ajan ja koskettelin koko ajan kaikkia luitani ihaillen. Mä tiedän, etten mä siitä nauttinut, mutta tää ääni saa mut uskomaan, että silloin mulla oli kaikki paremmin. Se lupaa mulle pitävänsä musta hyvää huolta ja parantavan mun mielialaa, jos alan laihduttaa. Se kutsuu mua taas mukaansa matkalle, jolle mä en tahdo enään joutua. Mä en tiedä, mitä mun pitäis ajatella. Aivot ei vaan toimi, mä en ymmärrä omia ajatuksiani, en saa koottua niitä.

Jätän välillä aterioita syömättä, koska siitä tulee parempi fiilis. Vaikka kaikki muu hajoaa käsiin, mä saan hallittua edes itseni. 

Mä opin vielä elämään. Varmasti opin. 

Pitäkää huolta itsestänne rakkaat <3