"*****lla on kyllä ihan olematon vyötärö"

Otsikossa olevan ihanan lauseen sanoi äiti.Tuntu mahdottoman hyvältä. Kiitos<3

-Kädet 2,5kg=30+20
-Hauis pelkällä tangolla (n.15-18kg)= 20
-Hauisliike 5kg= molemmilla käsillä 20
-Olkapäät pelkällä tangolla= 20
-Alaselkä 30

Syömiset on mennyt ihan hyvin, illalla tosin oltiin synttäreillä ja söin melko paljon herkkuja. Sen jälkeen pyöräilin kuntopyörällä, 110kcal. 

Venyttelyt on nyt jäänyt täysin muutamaksi päiväksi, on ollu koko ajan kamala kiire ja väsy. Yritän ottaa ne mukaan treeniin mahdollisimman pian!

 

Toinen postaus vielä melkein heti perään. Oon äidin luona, täällä saa rauhassa postailla. 

Kävin äsken treenaamassa, mutta oon mennyt tänään melko vähillä ruoilla ja viime treenauskerrasta on jo muutama päivä aikaa, niin tulokset oli huonot ja alkoi väsyttää todella nopeasti (Huomatkaa kauheet selitykset, mä yritän huijata itseäni).

Kyykky 5kg=10+10
Kädet 2,5kg=20+20

Tuo esimerkiksi 5kg tarkottaa, että tangon molemmissa päissä on se paino, eli yhteensä tuossa kyykyssä oli 10kg ja käsissä oli 5kg. 

Vielä teen vatsalihaksia vähän, PAKKO jaksaa.
Täytyy katsoa teenkö tänään vielä yhen postauksen. Ei ollenkaan mahdotonta, ihanaa kun pääsee taas kirjoittamaan kaikki mielessä pyöivät asiat tänne.

Kuva...

Mietin todella kauan, laitanko vai enkö laita. Tässä se nyt on. Tälläinen mun maha on tänään, tällä hetkellä. Vyötärönympärys on 67cm. Paino on 54 kiloa. 
Hyi, hyi, hyi.  

Vaikka mun paino on vähän noussut, mun vyötärönympärys on vähän pienentynyt.  Se oli aamulla 65cm.

Tänään käyn vielä treenaamassa jalkoja ja käsiä, sen lisäksi teen vatsalihaksia. Oon syönyt melko vähän. Nyt ei edes ahdista :)

Haluaisin pienemmän mahan. Tähän mennessä en ole sitä saanut, mutta ehkä joskus vielä ?
Vyötärönympärystavoite voisi olla alle 60cm. 

Kyllä mä vielä onnistun. Vaikka mulla menisi siihen koko elämä, mä onnistun.  Mä en tahdo luovuttaa. Mä en aio luovuttaa. Mä en ole luovuttaja.

Joskus mun täytyy vakuutella itselleni, että mä onnistun, enkä aio luovuttaa. Nyt on sellainen hetki. Mun täytyy tsempata itseäni. Onnistut.

Treeniä

Mä olen miettinyt asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että mä en lopeta tätä ennen kuin mä painan alle 50kiloa.

 Eilen söin vain kaksi kertaa, aamulla klo 11 ja illalla klo 22 :) En edes ahminut. Olen huomannut, että jos syön kunnon aamupalan, illalla ei tee niin kovasti mieli ahmia. Tätä ennen en ole uskaltanut aamuisin syödä, koska olen pelännyt lihoavani. 

16.10.1012

"Haluaisin vaan olla laiha. Niin pieni, niin haavoittuvan näköinen. Ihmiset tuntisi mun luut halatessaan. Solisluut näkyisi hyvin ja ranne olisi niin pieni, että sormet saisi sen ympäri paljon helpommin. Mä rakastan sitä pientä luuta, joka on ranteessa. Mä rakastan myös niitä luita, jotka on sormissa ja tuossa käden päällä <3 

Kaverit tuli käymään. Käveltiin ulkona hetki ja tultiin sisälle. Mä yritin koko ajan olla pienessä liikkeessä. Muut istui sohvalla, mä makasin maassa ja poljin jaloilla, venyttelin, pyörin ja heiluin. 

Mä alotan taas tuon älyttömän heilumisen. En tiedä auttaako se, mutta nyt on käytettävä kaikki keinot."

Keskiviikkona mä sain pitkittäisspagaatin melkein pohjaan. Se oli enää ehkä sentistä kiinni. Väkisin ja itkua pidätellen, mutta mitä väliä. Mä onnistuin. Sen jälkeen mä itkin ilon kyyneleitä. Nyt se on mennyt vähän huonommin, mutta pikkuhiljaa, pian saan sen ongelmitta pohjaan. 

Oon myös alkanut treenata etureisiä, takareisiä, takapuolta ja käsiä sekä mahaa. 

14.10

"Kyykky 2,5kg = 20+20

Etureidet 25kg = 10+30+30

Takareidet 15kg = 50+50

Tein niin paljon kun pystyin. Niin täysillä, että meinasin oksentaa. Niin se pitääkin. Mä laihdun. Vittu mun on laihduttava. Laitan itseni vaikka paastolle jos ei muuten. Vittu lopetan vaikka syömisen. En ansaitse elää."

15.10

"Kädet 2,5kg = 20+20

Vatsalihaksia: 30+20+20+20+10

Kävelyä: 6540 askelta, 4,9km, 176kcal, 58min."

17.10

-Venytyksiä

 - Pitkittäisspagaatti melkein pohjaan

 - Vatsalihakset: 40 tavallisia,

                       20 sivuvatsalihaksia,

                       20 tavallisia,

                       15 sivuvatsalihaksia,

                       20 tavallisia. 

 - Selkälihakset: 20+20+20

18.10

-Kävellen 2,5km

 - Kyykky 5kg = 10+10

 - Etureidet 20kg = 40+50

 - Takareidet 12,5kg = 50+40

 - Kädet 2,5kg = 15+15

20.10

- Kädet 5kg = 5+5+5

- Etureidet 25kg = 60+60

- Takareidet 15kg = 50+50

-Vatsalihakset 30+10

Mä olen aika hukassa itseni kanssa. Tätä kuvaa hyvin mun päiväkirjamerkintä, 14.10

"Onko mua edes oikeasti olemassa?

Kuvittelenko mä itseni?

Mä en tiedä enää,kuka olen.

Ehkä en ole kukaan. 

Ehkä en ole mitään. 

Mutta mä voin tehdä itsestäni jotain. 

Laihan."

Tulipa pitkä postaus. Viikon ajatukset ja liikunnat yhdessä paketissa.

Hui, alkaa taas tehä mieli syödäsyödäsyödä. Mä estän sen. Tällä kertaa mä todella estän sen. Mä saan syödä, jos teen vatsalihaksia. Jokaisesta suupalasta 10 vatsalihasta. Zero colaa voin juoda ilman rangaistuksia. Samoin vettä. Mä kyllä onnistun.
Illalla saan vielä syödä yhden hedelmän ja kaksi leipää ilman rangaistusta.
Ahdistus ja rinnassa tykyttävä pelko helpottavat hiukan, kun laadin itselleni sääntöjä. Ne saa mut luottamaan itseeni. Ne saa mut luottamaan, että mä olen jonkun hallinnassa, etten mä menentä kontrollia.

Kaikki hyvin.

"Herätys, ruoka on valmista, tuu syömään."
"Anna mun nukkua, syön myöhemmin."
"No joudut syömään sitte yksin"
"mmm"

'Nukuin' ton jälkeen vielä tunnin. Kun menin syömään, otin lautaselleni 2 eri lihaa ja hiukan paistettuja perunoita. Söin molemmista lihoista puolet, kunnes minua alkoi ällöttämään. Paahdoin ruisleivän. Toisenkin. Heitin loput lihat roskikseen. Istuin pöydässä,yritin lukea lehteä. Mielessäni kuitenkin pyöri vain se, otanko mandariinin vai enkö ota. Nousin pöydästä lopulta ilman mandariinia.

"Tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan,
kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa?
Yksi kortti kerrallaan tää korttitalo romahtaa
enkä talon raunioon tahdo asumaan."

LÄSKI,LÄSKI,LÄSKI

Áhdistaa.

Hyi, oon ällöttävä, oksettava, läski sika. Ahmin ihan helvetisti. Haluun pois.
Miksi,miksi,miksi?
Mun paino voi nousta näiden takia kilon.

 "Syön vaan vähän,mun on ihan pakko. Tiedän tiedän, oon läski. Anna mun nyt hetki nauttia näistä." mä ajattelen tunkiessani sipsejä suuhuni. Syön,syön,syön. Mun ajan - ja paikantaju katoaa ihan täysin, mun elämässä on vain sipsit ja suklaa, jotka odottaa astiassa mun edessä, että otan ne suuhuni. Yhtäkkiä palaan takaisin todellisuuteen. Puren huuliani, etten ala itkemään. Mitä tein ? Lasken kaloriarvion;1000kcal. Ahdistun."

Kerro mulle, etten lihoa.
Puhu rauhoittavasti.
Kaikki riippuu nyt siitä.
Se, mitä seuraavaksi teen,
se,mitä huomenna teen,
mitä syön,
miten voin.
Pidä huolta,
lupaa mulle, etten lihoa.


Apua

Läskiä, liikuntaa ja pohdintaa

Huhhuh, oon läski.

Klo 12.00: Omena ja nektariini
Klo 15.30: Kaksi pientä lautasellista ruokaa ja kaksi leipää voilla ja juustolla
Klo 21.00: 4 Leipää voilla ja juustolla

Kaikki meni ihan hyvin, kunnes illalla vedin neljä leipää iltapalaksi. Mä olisin pärjännyt vähemmälläkin. Ois tarvinnut miettiä asiaa tarkemmin.

Eilen 2000 askelta, 1,5km.
Tänään 4120 askelta, 3,1 kilometriä, 110kaloria, 35minuuttia.

Milloin musta on tullut tälläinen ? Mitä oon tehnyt väärin, että olen tälläinen ?
Missä vaiheessa kaikki alkoi pyöriä näin vahvasti laihdutuksen, ruokien, liikunnan ja mittojen ympärillä ?

Mä en tunne enää itseäni. Se, joka kirjoittaa tätä blogia, ei ole se ihminen, jonka joskus tunsin. Mä todella olen muuttunut, paljon. Mä tiedän, että tämä ei ole ihan normaalia, että nuoren elämän ei pitäisi täysin keskittyä näihin asioihin.

Toisaalta haluaisin lopettaa, mutta se toinen, suurempi puoli minussa, ei ikinä voisi lopettaa. Mä olen todella rakastunut tähän mun uuteen maailmaan. Mä en halua siitä ikinä eroon. Se on täyttänyt mun mieleni kaikkeen laihdutukseen liittyvällä. Se lupaa, että kaikki on hyvin, kun mä saan itseni laihaksi.

Huominen ahdistaa. Mulle sanottiin, että mennään syömään johonkin jossain välissä päivää. Mä en halua syödä. Eieieiei :( Tää asia todella saa mut ahdistumaan.
Apua, ensi viikolla on isän viikko. Mä lihon... Mun täytyy olla syömättä koulussa. Ainakin yritän. Isä pistää syömään :( Ahdistaa. Eikö se todella ymmärrä, miten muhun sattuu se? Eikö se näe, miten mua ahdistaa, kun käsketään syömään ? Haluan itse päättää milloin syön, ja mitä syön.

Kello on pian puoli kolme. Mä olen syönyt tänään vain nektariinin ja omenan. Mulla on hyvä olla, mutta pelkään iltaa. Mitä jos taas alan ahmia,enkä pysty hallitsemaan itseäni ? Mä en kiellä itseltäni syömistä, mutta mä vihaan sitä, kun mä ahmin.
Kyllä sä onnistut, luota itseesi..

Nyt mä meikkaan, syön vähän ja lähden lenkille. Illalla on vielä jumppa.
Ehkä mä tänään vielä postailen, katsotaan.

 *1770 askelta
* 1,3km
*47kcal
*20min 
 
Menin koiran kanssa hitaasti ja vain lyhyen lenkin.

 

 

 

Kaksi maailmaa

Mä elän kahden maailman välillä. Toinen maailma on tämä "normaali" maailma, jossa mulla on kavereita, koulua ja ihan tavallista arkea. Se toinen taas on mun pään sisällä oleva maailma. Siellä kaikki liikkuu laihdutuksen, liikunnan ja syömisten ympärillä. Siellä ei mikään merkitse näiden lisäksi mitään. Siellä on joku, joka on saanut mut tykkäämään itsestään. Se on joku, joka sanoo mulle:" Olet läski, mutta jos laihdut, kaikki on taas hyvin. Lupaan auttaa sua ja olla sun tukena". 
 Se on saanut mut kääntymään sen puoleen. Se vaikuttaa luotettavalta. Siltä, että se välittää. Että se haluaa mulle hyvää, että se haluaa auttaa.  Se lohduttaa mua, tsemppaa laihduttamaan. Se keksii mun kanssa mulle rangaistuksia, jos lihon tai teen jotakin muuta väärin. Se maailma houkuttelee mua puoleensa. Mä haluaisin elää vain siellä. Unohtaa muun maailman. Keskittyä vain laihduttamiseen. Siellä maailmassa paino, liikunnat ja syömättä jättämiset kertoo mun ihmisarvosta. Puhuin aiemmin siitä, että mulla on olo, etten kuulu tänne. Että oon väärässä paikassa. Ehkä tää mun pään sisäinen maailma todella on se mun maailma.Se, johon todella kuulun. Se on mulle tärkeä. Mä en halua eroon siitä. Mä haluan elää sen kanssa ikuisesti. Mä haluan tutustua paremmin siihen, joka mun pään sisällä on.
Välillä ihmettelen itsekin, mitä kirjoitan, mutta näitä mä oon koko päivän miettinyt. Tältä musta tuntuu. 

Joka tapauksessa, mä kävin tänään lenkillä: 

*6780 askelta
*5,1km
*180kcal
*1h

Tän lisäksi venyttelin jalat ja monta kertaa päivän aikana yritin sitä spagaattia. 

Ehkä mä vielä onnistun.

Hyvää yötä <3 

Mä kävin lenkillä:

-10770 askelta
-8,1km
-290kcal
-1h 37min

Sen lisäksi 30+20+20 vatsalihasta ja 10 selkälihasta, sekä venytyksiä.

Mun on päästävä ennen vuoden vaihtumista pitkittäisspagaatti. Oon jo kauan treenannut sitä. Mun on pakko päästä se. Vaikka väkisin. 
Ennen uutta vuotta 2013, mun täytyy myös painaa alle 50kg. 

Vaaka näytti 53,8kg.  Mun piti huomenna painaa 53kg. En onnistu. Tiiän sitten, että liikun ensi viikolla taas joka päivä.

Kävelin. Pimeys laskeutui peltojen, puiden ja mun päälle. Kävelin silti. 
Päätin saavuttaa mun tavoitteen, 8km. Mä onnistuin. Kun pääsin takaisin kotiin, olin ylpeä itsestäni. Kävelin peilin eteen. Viha täytti mut. Vihaan itseäni. Oon paksu. Oon ruma. Oon kaikkea, mitä kukaan ei haluaisi olla. Pullistin vatsaa, laihistin. Toivon, että oon joskus oikeasti laiha. 

Ehkä minäkin vielä onnistun. 
Ehkä minäkin olen joskus tulevaisuudessa vielä jotain. 
Ehkä minäkin joskus vielä merkitsen jotain.
Tai ehkä minä olen aina tälläinen. 
Huono, läski, vääränlainen. 

 

Huhhuh

Huomenna ois edessä väh. 8km:n lenkki ja sen lisäksi lihaskuntoa ja muuta liikuntaa. Huomista odotellessa... Tänään en ehtinyt käymään lenkillä, koska kaverit tuli käymään ja lähti vasta illalla pois, kun oli jo pimeää.

Jos menisin aamulla koiran kanssa n. 1km:n lenkin, iltapäivällä väh. 3km:n lenkin ja illalla vielä vähintään 4km. Sen lisäksi lihaskuntoa ja jotain muuta liikuntaa. Täytyy jaksaa :(

Oon syöny tänään paljon,taas. Kaikki on lähteny ihan täysin mun hallinnasta. En uskaltanut mennä vaa'alle. Katsoin sitä. Mietin, menenkö vai enkö. Päätin, etten mene. Se näyttää niin paljon, oon varmasti lihonut lisää, koska oon syönyt todella paljon.

Mä haluaisin joskus pitää tällaisen päivän:

Aamulla menisin lenkille herättyäni. En söisi mitään aamupalaksi.Koulussa joisin klo 12 lasillisen vettä. Kun tulen kotiin koulusta iltapäivällä, söisin jonkin hedelmän, vaikkapa omenan. Lähtisin lenkille. Illalla saisin juoda lasillisen vadelmakeittoa.

Mutta en pysty. Mun on pakko aamulla syödä joku hedelmä tai jotain muuta pientä, muuten vatsa murisee ihan kamalasti tunneilla :( Ei mulle tuu edes nälkä, jos pystyn skippaamaan aamupalan, mutta vatsa murisee vittuillakseen tunneilla. Kun mä pääsen koulusta, ruoka on yleensä valmiina ja mut kutsutaan syömään. En pysty sanomaan "ei", ja pelkään, että ne huolestuu tai alkaa kysellä. Kun mä alan syömään, en osaa lopettaa ennen pahaa oloa.
Viimeinen syy on mun itsekuri. Mulla ei oo minkäänlaista itsekuria. Mä jotenkin kadotan kontrollin ihan täysin, kun mä alan syömään. Kai mun tarttis lopettaa syöminen täysin, mutta sekään ei onnistu :(

"En ansaitse elää.
Mä en sovi tänne maailmaan.
En osaa elää.
Tää on mulle väärä paikka.
Ihan oikeasti, oon väärässä paikassa.
Miten oon joutunut tänne?
Milloin musta on tullut tälläinen ?
Missä vaiheessa tuhosin kaiken ?"

Mun on onnistuttava.
Onnistun.
Onnistun.
Onnistun.
Onnistun.
Onnistun....


Otan kiinni mun mahasta. Otan kiinni mun vyötäröltä. Irvistän. 
Mun pitää kärsiä.   

 
   
 

                                                 54,0kg iltapaino

Keskiviikkona tein lihaskuntoa puoli tuntia. Vatsalihaksia, selkälihaksia, kyykkyjä, yms. 
Juoksin sen jälkeen vähän päälle 1,5km, joten jäin vähän alle tavoitteen. 
 Tänään mä korjasin tilanteen. Mä kävin kävelylenkillä:
                                           - 6184 askelta
                                           - 4,6km 
                                           -167 kcal
                                           -54min
Näiden lisäksi oli kaksi tuntia uintia koulussa ja kaksi tuntia koripalloa ja muita pelejä. Uinti kuluttaa paljon energiaa. 

Oon ihan väsynyt kaikkeen :( Haluaisin painaa pään tyynyyn ja nukkua. Nukkua niin kauan, että kaikki olisi taas hyvin. 

Silmäluomeni painuvat väkisin alas, 
en tahdo nähdä enempää.
Olen liikaa nähnyt tätä maailmaa,
liikaa pahuutta.
Saanko sulkea silmäni, 
saanko pitää ne ikuisesti suljettuina ? 
Minulla ei ole muuta pyyntöä,
tahdon vain levätä. 
Kiitos, 
nyt suljen silmäni,
vihdoinkin saan levätä. 

(Ikävä kyllä vaan tän yön)  

Noniin, tässähän se ois.

Maanantai
-Vähintään 2km:n lenkki
-Vatsalihaksia 60-100
-Selkälihaksia 50

Tiistai
-Vähintään 3km:n lenkki
-Vähintään 50 vatsalihasta

Keskiviikko
-Puoli tuntia lihaskuntoa
-Lenkki vähintään 2km

Torstai
-Vähintään 4km:lenkki
-Koululiikunta (4h) 

Perjantai
-Lihaskuntoa
-Vähintään 3km:n lenkki 

Lauantai
-Vähintään 5km:n lenkki
-Muuta liikuntaa

Sunnuntai
-Lenkki

Eihän näissä oo ees kovin paljoa liikuntaa, mut en tiiä, missä välissä mä ehdin, kun tulee niin nopeasti taas pimeä :( Jos mä jaksan ja jää aikaa, teen joka päivä jotain noiden lisäksi. 

Tänään kävin lenkillä kävellen. 
Lopputulos oli:  
-4250 askelta
-3,2km
-115kcal
35min

Tän lisäksi vatsalihaksia: 30, 20,20 ja kymmenen. 


Noi on katsottu mun askelmittarista, en tiiä miten luotettavaa tietoa on, mutta ainakin jotain tuon suuntasta. 

Mua hävettää myöntää, mutta paino on päässyt nousemaan 54kiloon :( Haluan, että painan sunnuntaina taas 53kiloa. Jos mä en paina, mä kostan taas itselleni. Todella raju kuntoviikko, jos mä epäonnistun. 

Tässä on mun vanhoja päiväkirjamerkintöjä, jotka kuvaa just nyt mun oloani:

"Mä en haluu elää tälläista elämää. Mä en jaksa. Oon vaan "saatanan säälittävä, lapsellinen ja läski,jota ei ketään kaipaa" (Siskon sanoin). Haluan kuolla. Haluan kuihtua pois. Mä haluan laihtua. Paljon."
 En mä oikeasti halua kuolla,mä vain haluaisin pois. En tiedä, minne. 

Mitä teen, 
jos kaikki vain hajoaa,
sirpaleet paiskautuu pitkin lattiaa ? 
Miten saan kaiken kerättyä,
kaiken takaisin paikoilleen,
kaiken takaisin ennalleen?

-Ei ole liimaa,
joka haavat parantaa.
Ei liimaa, 
joka kaiken entiselleen saa.
Voit kerätä sirpaleet ja heittää ne pois,
yrittää kaiken unohtaa,
mutta se on vaikeaa.

Aargh

Oon huono. Sain 8½ matematiikankokeesta ja 9- ruotsin kokeesta. Mun pitäis saada vähintään ysi jokaisesta kokeesta :( Oon päättänyt, että jos mulle käyn näin, mä kostan itselleni. Kostan tekemällä itselleni viikon kunto-ohjelman, jota mun on pakko orjallisesti noudattaa. Jos mä jätän jonkun päivän liikunnat tekemättä, mun täytyy tehdä ne seuraavana päivänä sen päivän liikuntojen lisäksi ja kaksinkertaisena!
Siitäs saat, mitäs oot niin paska. 


Oon tänään syönyt puolikkaan omenan, 3 näkkileipää, vähän porkkanaraastetta, 3 lasillista vadelmakeittoa, Alpen-light-patukan, 2 ruisleipää voilla ja juustolla, nektariinin, omenapiirakkaa, 3 leipää lisää ja nektariinin, sekä 2 riviä suklaata. (En saisi selitellä mitään tekosyitä tänne, mutta oltiin mummulassa ja siellä on aina kaikkea syötävää tarjolla hirveesti...)  Huhhuh, siinä on listaa. Ihan liikaa.

Laitan huomenna sen kunto-ohjelman tänne, nyt kello on jo yli kaksitoista ja mua väsyttää kauheesti :( 
Sen siitä saa, kun jättää läksyt yömyöhään.

Tää väsymys on oikein mulle. Mun täytyy kärsiä. Oon ollu huono, nyt se kostautuu.  

 

ihanat jalat<3

Mulla on siellä 2 pientä lukijaa, kiitos <3 
Ja suuri kiitos jokaiselle,joka on klikannut, kommentoinut tai käynyt kurkkaamassa, olette kaikki ihania <3 Te autatte mua eteenpäin tässä mun projektissa :)