Oon onnistunut ! Tähän asti

Olen syönyt tänään yhden lasillisen mansikkapirtelöä. Tää päivä on ollut parhain pitkiin aikoihin, ainakin tähän asti. Mä oon liikkunut koko päivän, mutten o syöny ton enempää. Jes! Ihan voittajafiilis :)

Toivon vaan, ettei mua suostutella siskon luokse. Oon todella huono sanomaan "ei" ja se on paikka, jossa mun paino nousee ihan hirveen nopeaa tahtia. Se laittaa mut syömään ja siellä syödään koko ajan. Toiseks sen ruoat on niin hyviä, etten pysty estämään itseäni ottamasta. 

Tänään olen käynyt tunnin lenkillä. Se oli aika rauhallista kävelyä,koska ilman aamupalaa. Sen jälkeen leikkasin nurmikkoa puolisen tuntia, kunnes ruohonleikkuri sano itsensä irti. Se ois ollu niin hyvää tekemistä, kalorit kului ja ei tullut himoa syödä. Nyt mä oon taas täällä sisällä,jossa joka puolella on ruokaa,keksejä,suklaata ja hedelmiä. Mun ei tee vielä toistaiseksi mieli niitä, onneksi. Kaikki siis hyvin :)

Pelkään iltaa. Sillon mä aina syön kauheesti,vaikka oisin päivästä selviytynyt hyvin. Tänään mun täytyy tehdä poikkeus. Ei illallakaan mitään kovin paljoa. Purkalla mennään!

Koitan tota ruohonleikkuria vielä. Mua todella vituttaa, jos en saa sitä toimimaan enään. En tiiä mitä keksisin, etten mä ajattele ruokaa. Syön ensimmäisen kerran neljältä. Mun täytyy. On pakko.  Ja mä kyllä pystyn siihen :) Täytyy vaan keksiä muuta tekemistä.

Kauniit luut

Mä tahdon mun solisluuni esille 

niiin ihanat <3

Toinen, mitä olen alkanut ihannoida, on lonkkaluut. Ne mä tahdon esille, rakastan <3

<3

Miten tähän on tultu ?

Itsetunto on aina ollut aika heikko. Pikkuhiljaa mä aloin nähdä itseni päivä päivältä läskimpänä. Joku päivä mä vaan huomasin, että mulla oli jäätävä maha ja liian läskit reidet. Mä päätin tehdä asialle jotain. Vähensin syömisiä, ja laihduin. Viime kesänä mä todella painoin 47kiloa. Syksyllä mulle tuli jonkinnäköinen syysmasennus ja mua ei kiinnostanut mikään, enkä jaksanut tehdä mitään. Mä söin ja istuin tietokoneen ääressä. Joskus joulun alla mä hoksasin, mitä oli tapahtunut. Mä olin lihonut melkein kymmenen kiloa. Alko ahdistaa ja päätin, että alan tekemään jotain. Oon laihduttanut ja lihonut, laihduttanut ja lihonut.. Nyt mulla on sellanen fiilis,että tää onnistuu. Tän on onnistuttava. 


PAKKO.


Viime keväänä mulle alettiin huomautella mun mahasta. Setä sanoi, että "Jos sä syöt samaan tapaan vielä kakskymppisenä,se alkaa kyllä näkyä jossain...." Ja isäpuoli sanoi"Oho, sä olet lihonu, kyllä on mahaa tullu!"
Mä päätin, että en kuuntele sellasta. En todellakaan. Jos mä olen läski, niin mä teen asialle jotain.
Mä en oo vieläkään onnistunut asialle tekemään mitään, mutta mä teen. Varmasti.


Laihuus on kaunista. Ja mä haluan olla kaunis.

Ensimmäinen teksti

Mä loin blogin, jotta saisin purkaa kaikki tunteeni tänne. Haluun yrittää kanavoida kaiken pahanolon tätä kautta pois musta, ainakin yrittää.. Ennenkin oon monta kertaa yrittänyt ja aina epäonnistunut...  Mun on tarkoitus laihtua. Tai siis mun on pakko laihtua. Oon yrittäny laihduttaa jo yli vuoden, mutta nyt tuntuu, että vois olla tosissaan. Tää blogi tsemppais mua siinäkin ehkä. Mitat on 165cm/53,4kg.  Viime kesänä pääsin 47kiloon, mutta sitten muhun iski joku, enkä enää välittänyt mistään, enkä jaksanut katsoa mitä söin, enkä liikkunut. Kaikki tuli takaisin ja vähän lisää. Nyt alkupaino on ollut 56kg, ja tavote ois alle 50kg. Aamupaino vois olla 48kiloa.

Joskus syön huomaamattani kauheet määrät herkkuja ja tajuun vasta jälkeenpäin, että romutan omia haaveitani. Sillon tekis mieli oksentaa, koska ahdistus on niin sanoinkuvaamattoman suuri. Ehei, en oo onnistunut oksentamisessakaan...

 Mä silitän aamusin usein lonkkaluitani, kun makaan sängyssä selälläni juuri herättyäni. Kun mä huomaan, että ne tuntuu jo enemmän, mä tunnen pystyväni mihin vaan. Mä kuvittelen,kuinka mä oon koko päivän syömättä ja syön vain yhden hapankorpun. En oo onnistunut.siinäkään...Joskus mä vielä teen sen.