Itsetunto on aina ollut aika heikko. Pikkuhiljaa mä aloin nähdä itseni päivä päivältä läskimpänä. Joku päivä mä vaan huomasin, että mulla oli jäätävä maha ja liian läskit reidet. Mä päätin tehdä asialle jotain. Vähensin syömisiä, ja laihduin. Viime kesänä mä todella painoin 47kiloa. Syksyllä mulle tuli jonkinnäköinen syysmasennus ja mua ei kiinnostanut mikään, enkä jaksanut tehdä mitään. Mä söin ja istuin tietokoneen ääressä. Joskus joulun alla mä hoksasin, mitä oli tapahtunut. Mä olin lihonut melkein kymmenen kiloa. Alko ahdistaa ja päätin, että alan tekemään jotain. Oon laihduttanut ja lihonut, laihduttanut ja lihonut.. Nyt mulla on sellanen fiilis,että tää onnistuu. Tän on
onnistuttava.
PAKKO.
Viime keväänä mulle alettiin huomautella mun mahasta. Setä sanoi, että "Jos sä syöt samaan tapaan vielä kakskymppisenä,se alkaa kyllä näkyä jossain...." Ja isäpuoli sanoi"Oho, sä olet lihonu, kyllä on mahaa tullu!"
Mä päätin, että en kuuntele sellasta. En todellakaan. Jos mä olen läski, niin mä teen asialle jotain.
Mä en oo vieläkään onnistunut asialle tekemään mitään, mutta mä teen.
Varmasti.
Laihuus on kaunista. Ja mä haluan olla kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti