Mua hävettää myöntää, että en ole laihtunut... En ole onnistunut. Olen ikuinen epäonnistuja.

Mä pidän hetken aikaa taukoa laihdutuksesta. Mä pidän itseni tän kokoisena,en päästä lihoamaan.Syön vähän, koska en voi käydä juoksemassa kuumeen takia. Ainakin yritän syödä vähän. Kauheen yksinäinen ja turha olo. Tuntuu, että loputkin kaverit jättää. Mä oon turha. Jos sulla on hyviä keinoja, miten saada motivaatio huippuunsa, kerrothan mullekin ? <3

Mä otan jossain vaiheessa mun kropasta kuvia ja laitan tänne. Jaloista, käsistä, mahasta.

Terveydenhoitaja mulle sano viime vuonna, että kun paino pysyy alle 60kg:n, niin mä olen sopiva. Oon liian lähellä sitä rajaa. Mun on pakko laihtua. Jos ei nyt heti, niin lähitulevaisuudessa.

Ahdistaa koko ajan. Pelkään, että mä tartun näihin ruokiin, joita mun ympärillä on tosi paljon. Pelkään, että syön liikaa ja lihon. Mun suurin pelko on, että mä lihon taas.

Isä alkoi puhua isosiskosta eilen ruokapöydässä, kun pikkusiskolla oli kaveri. Se kaveri alkoi ensin taivastella, kuinka vähän syön. Seuraavaksi ne alko siskon kanssa pohtimaan, kuinka mun tissit kuihtuu, kun mä laihdun. Sitten isä tuli mukaan niiden keskusteluun; "käy niinkuin sen isosiskolle, joutuu tippaletkuihin. Mä muistaisin,että niin siinä kävi. Siellä se makas viikon ja kysy multa, että mitä jos hän kuolee siihen, kun ei osaa enää syödä."

Ei tää ole sellaista, kun isosiskolla oli. Se oksenteli ja laihtu nopeasti paljon ja liikku. Sillä todettiin epätyypillinen laihuushäiriö. Mä en oksentele. Mä en laihdu nopeasti enkä paljon. Mä en liiku paljoa. Enkä mä oo sairas. Mä vain tykkään laihoista vartaloista ja kai mulla on oikeus laittaa itselleni tavoitteet sinne minne mä haluan.

Oon käyny lenkillä joka päivä, paitsi torstaina. Keskiviikkona pyörällä 18km, edellispäivänä ensin 4,5km kävellen, myöhemmin vielä 1,5km juosten ja sama matka takaisin kävellen :) Eilen ja tänään taas tuo 1,5km juosten ja takaisin kävellen. Mä harjoittelen 1500metriä varten ja toivon, että pääsen sen jossain vaiheessa kuuteen minuuttiin. Ois ihanaa <3

tykkään, tykkään <3

Kaikki ahdistaa tänään. Oon syönyt 5ruisleipää voilla ja juustolla, lihanpalan, salaattia, ja vähän pekonia. Niiden lisäksi vielä yhen nektariinin, purkkaa ja light-colaa. Ihan hirveesti... 5 ruisleipää, voilla ja juustolla. Oon ällöttävä. Onneksi oon liikkunut kuitenkin ees vähän.

Joskus, kun mä syön, mä syön ihan huomaamattani kauheet määrät. Sitten yhtäkkiä vaan herään todellisuuteen ja tajuun, että oon vitun tyhmä. Kadotan kontrollin sillon aina täysin.

 

Stressaan kauheesti nyt kaikesta. 1500m, keskiarvo, laihdutus, liikkuminen, ja kaikki muut. Jos mä epäonnistun ? Miten sitten jaksan ? Pelkään, että joku ilta tuo juoksemistulos ei paranekaan. Jos niin käy, mä todella sekoon. Pakko juosta joka kerta kovempaa.

:(

Mun kroppa on ihan vitun kamala. Tää päivä on ollu inhottava. Mun todistus on perseestä. Mun unirytmi on ihan paska. Mä olen ihan vitun kamala.

Tänään sen piti alkaa. Kaikki meni hyvin, kunnes menin siskon luokse ja söin. Hapankorppua, omenaa, sellasen jonkun suklaapussin (se ei ollut kovin iso, mutta siinä oli helvetisti kaloreita), Mars-patukan, pizzaa, kalaa,perunaa.... Ei tähän voi sanoa mitään muuta, kuin, että voi helvetti.

Huomenna se todella alkaa. Koulukin alkaa ja mä pääsen rutiineihin. Näin mä toivon käyvän:

klo.7: paistettuja kasviksia vähän ja lasillinen sitä mehukeittoa, jossa on todella vähän kaloreita.
klo. 12.15: Salaattia n. puol lautasellista ja vesilasi.
klo.17.00: Joku hedelmä/salaattia puol lautasellista
klo. 19.00: Vaikkapa omena ja sitä mehukeittoa lasillinen

En mä tässä onnistun, mutta yritän olla syömättä kauheasti liikaa. Mun on onnistuttava. Mun on laihduttava.

Mun elämällä ei oo mitään tarkotusta. Mä istun yksin kotona neljän seinän sisällä, käyden joskus lenkillä. Ystävien kanssa käyn todella harvoin missään, eikä niitä paljoa kyllä olekaan. Ei tää ole nuoren elämää. Mä haluaisin olla kuten mun isosisko. Se eli nuoruutensa. Se todella eli täysillä.
Se sanoi mulle tänään: "Sun täytyy etsiä uusia, vähän räväkämpiä kavereita. Sulla on vaan yksi nuoruus ja sun on elettävä se".

Mua alko vaan harmittaa. Tuli ihan sellanen olo, että oon pilannu elämäni. Siinä meni sekin vitun nuoruus. En mä pääse enää porukoihin. Kai mun paikka on sitten vaan kotona yksin. Seurana vaan vaaka, tietokone ja lenkkipolut.

Miksi oon edes syntynyt ?

Vuosi sitten mua esti laihduttamasta se, kun pelkäsin, ettei mulle kasva tissejä jos laihdutan.
Ei mulle kasvanut nytkään, vaikken ole paljoa laihtunut. Nyt mua ei estä enää mikään, mä voin laihduttaa. Mulla ei oo enään mitään esteitä

Ahdistaa

Oon vaan niiiin läski. En halua juuri nyt mitään muuta, kuin olla laiha. Todella laiha. Kaikista laihin. Niin vitun laiha, että ihmiset ei voisi olla huomaamatta mun luita.

-Kaikki vaatteet näyttäisi mun päällä hyviltä
-Voisin käyttää shortseja
-Oisin hyvä jossakin
-Mun ei tarvitsis koko ajan miettiä, näyttääkö mun reidet ja maha isoilta
-Mulla ois parempi itsetunto
-Oisin onnellinen
-Ihmiset ei sanois mulle, että oon läski

En mä enään tiiä mikä mulla on, kuka oon tai mitä oikein haluan.

Haluaisin olla taas pieni lapsi, joka voi juosta lohduttavan äidin syliin, kun tuntuu pahalta.

Nyt annan itselleni luvan syödä vähän enemmän. Maanantaina alkaa koulu, silloin alkaa taas kaikki rutiinit, silloin mä alotan laihdutuksen taas kunnolla. Siihen asti mä pidän painoni samana.

En oo lihonut, vaikka oon syönyt jonkin verran viime päivinä. Ihanaa <3 

 

 

 

Tää on ihan unelma <3 Tuo maha ja kädet, jalat ihan pikkusen pienemmiksi.

Taas epäonnistuin....

Mä oon taas syönyt tänään ihan hirveesti. Eka mentiin eräälle sukulaiselle, jossa oli tietenkin pullaa, keksejä, piirakoita, ihan kaikkea todella rasvasta. En mä pystynyt olemaan syömättä. Oon läski. Söin ihan hirveesti ja sen jälkeen kotona vielä monta leipää. Ahdistaa... Miksi taas ? En tiiä, miten rankaisisin itseäni. Lenkille en voi yöllä lähteä ja pikkusisko nukkuu vieressä, joten en voi alkaa nyt treenata lihaskuntoakaan. Miksi Miksi miksi ? Mä haluan laihtua, olla todella laiha. Miksen mä pysty tähän ? :(

 

Pakko onnistua. PAKKO 

 Anteeks, tonne tuli ylös teksti oudosti. Väsyttää niin paljon, etten jaksa nyt alkaa tappelemaan bloggerin kanssa.

Haluaisin onnistua. Tää tuntuu niin vaikealta, haluaisin vaan olla 10kiloa laihempi. En oo kärsivällinen, mä haluaisin laihtua todella nopeasti ja olla laiha. 


Mun koko elämä on mennyt ihan hukkaan. Päivästä toiseen mä oon jo kauan miettinyt vaan, että "kyllä mäkin saan pian elää ja tuntea eläväni. Kun muutan niin ja niin monen vuoden päästä omaan yksiöön, elämä vasta alkaa. Saan silloin laihduttaa ihan rauhassa ja syödä mitä itse tahdon ja silloin kaikki on hyvin" ja "Sitten kun musta tulee vanhempi,niin tuun ehkä yhtä kauniiksi kuin muut ihmiset ja sitten kun olen laiha niin nautin elämästä ja mulla on paljon ystäviä ja oon suosittu".

Mä haluan päästä mun tavoitteisiin. Ja mä haluan saada koulusta hyviä numeroita. Mä haluan saada ainakin yhden jakson todistukseen yli yhdeksän keskiarvon.

Mä haluaisin kertoa kaverille, pyytää apua siltä.
Koskaan ei tuu sopivaa hetkeä, enkä mä oikeesti halua kertoa. Mä haluan laihduttaa rauhassa.
Eikä sitä kuitenkaan kiinnostais...