Noniin, tässähän se ois.
Maanantai
-Vähintään 2km:n lenkki
-Vatsalihaksia 60-100
-Selkälihaksia 50
Tiistai
-Vähintään 3km:n lenkki
-Vähintään 50 vatsalihasta
Keskiviikko
-Puoli tuntia lihaskuntoa
-Lenkki vähintään 2km
Torstai
-Vähintään 4km:lenkki
-Koululiikunta (4h)
Perjantai
-Lihaskuntoa
-Vähintään 3km:n lenkki
Lauantai
-Vähintään 5km:n lenkki
-Muuta liikuntaa
Sunnuntai
-Lenkki
Eihän näissä oo ees kovin paljoa liikuntaa, mut en tiiä, missä välissä mä ehdin, kun tulee niin nopeasti taas pimeä :( Jos mä jaksan ja jää aikaa, teen joka päivä jotain noiden lisäksi.
Tänään kävin lenkillä kävellen.
Lopputulos oli:
-4250 askelta
-3,2km
-115kcal
35min
Tän lisäksi vatsalihaksia: 30, 20,20 ja kymmenen.
Noi on katsottu mun askelmittarista, en tiiä miten luotettavaa tietoa on, mutta ainakin jotain tuon suuntasta.
Mua hävettää myöntää, mutta paino on päässyt nousemaan 54kiloon :( Haluan, että painan sunnuntaina taas 53kiloa. Jos mä en paina, mä kostan taas itselleni. Todella raju kuntoviikko, jos mä epäonnistun.
Tässä on mun vanhoja päiväkirjamerkintöjä, jotka kuvaa just nyt mun oloani:
"Mä en haluu elää tälläista elämää. Mä en jaksa. Oon vaan "saatanan säälittävä, lapsellinen ja läski,jota ei ketään kaipaa" (Siskon sanoin). Haluan kuolla. Haluan kuihtua pois. Mä haluan laihtua. Paljon."
En mä oikeasti halua kuolla,mä vain haluaisin pois. En tiedä, minne.
Mitä teen,
jos kaikki vain hajoaa,
sirpaleet paiskautuu pitkin lattiaa ?
Miten saan kaiken kerättyä,
kaiken takaisin paikoilleen,
kaiken takaisin ennalleen?
-Ei ole liimaa,
joka haavat parantaa.
Ei liimaa,
joka kaiken entiselleen saa.
Voit kerätä sirpaleet ja heittää ne pois,
yrittää kaiken unohtaa,
mutta se on vaikeaa.
Rakas, sä olet kaunis ja vahva.
VastaaPoistaIhmiset jotka ei ymmärrä sitä, ei ansaitse sua niiden elämään.
Kuuntele sun kehoa, sä tiedät itse mikä sulle on parhaaksi.
Kiitos kommentista <3
PoistaMä en ole kaunis, enkä vahva. Oikeasti mä olen ruma ja heikko :(
En mä haluaisi olla tällänen, oisin kuka vaan mieluummin. En oo ansainnut elää, en mä osaa arvostaa elämää.
Mä olen huolissani susta. Ehkä sun pitäisi pyytää apua jostain? Sä selkeesti toivot että joku huomaisi sun pahan olosi ja auttaisi. Ehkä susta tuntuu ettei sua uskottaisi tai että se osoittausi heikkoutta? Sä sanot ettet löydä oikeaa hetkeä kertoa sun ystävälle. Jos oikeaa hetkeä vaan odottaa, voi olla ettei sellaista koskaan tule. Mä tiedän että sun ystävä tulee kuuntelemaan sua, mä tiedän että se tulee helpottamaan sun oloa, asioita on helpompi kantaa kahdestaan.
VastaaPoistaMä en tunne sua, mutta jos tuntisin mä haluaisin antaa sulle pitkän halauksen.
Kiitos kommentista <3
PoistaEn mä uskalla pyytää apua :( Ja miksi kukaan auttaisi, mä en ole edes laiha. Mulle vain naurettaisiin, sanottais että haluun vain huomiota, että oon läski. Paljon helpompi pitää asiat sisällään. Mä en kestä vastoinkäymisiä, oon heikko :(