Noniin, oon taas elävien kirjoissa :) Vaikka välillä ahdistaa, niin nyt voin taas sanoa kaiken olevan ihan hyvin.
Oon alkanut käydä salilla, oon käynyt muutaman kerran. Teen liikkeitä jaksamisen mukaan, joskus pidätellen itkua. Oon syönyt proteiinipatukoita ja vasta edellispäivänä tajusin katsoa netistä, onko ne terveellisiä. Mulle tuli paha olo, ahdistus ja epätoivo, kun mä luin kuinka paljon niissä on hiilihydraatteja. Se on melkein sama, kuin mä vetäisin suklaapatukoita. Syön muutenkin liikaa karkkeja ja sitten vielä nuo. Sen jälkeen en ole syönyt ainuttakaan, heitin kaikki roskikseen, jotta saisin unohdettua ja pahan olon pois.
Oon lihonut ihan vitusti, mutta mä en saa enää alkaa laihduttamaan, koska se ei sovi mulle. Mä en osaa hallita sitä. Nyt mun täytyy keskittyä syömään edes vähän terveellisemmin, käydä salilla ja sen lisäksi vähän treenata kotona. Jos seuraava tavote ois lihaksikas kroppa ? Asun kotona, joten kaikki ois vähän hankalaa. Siis kaikki proteiinien, kaloreiden, yms laskeminen.
Mun unelma ois, että mä voisin laskea nuo joka päivä tarkasti, treenata jonkin ohjelman mukaan ja saada unelmakroppa. Vatsalihakset näkyviin.
Nyt kun mä olen uskaltanut olla oma itseni, sekoillut ja nauranut, hymyillyt, mä olen tutustunut uusiin ihmisiin. Ihmisiin, joita katsoin aiemmin epäillen, ja jotka myös katso mua epäillen. Oon uskaltanut puhua niille vähän, ja ne ovat tulleet juttelemaan. Ennen en oo pystynyt olemaan kovin lähellä edes, koska mä pidin niitä täydellisinä, mä olin niin kateellinen. Nyt mä pystyn hymyilemään niille, koska en tunne enää itseäni niin huonoksi niiden lähellä :)
Löysin vielä yhden proteiinipatukan. Mä rutistin sen ihan pieneksi nyrkkiini, työnsin kynteni siihen pakkaukseen ja heitin sen roskiin. Huh, helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti