Unelmaelämäni

Mä haluaisin, että mä olisin täysin hallinnassani.
Aamuisin mä heräisin aikaisin ja valmistautuisin koulupäivään. Koulussa mä keskittyisin, pistäisin kaiken mieleeni, mitä opettajat sanoo. Koulun jälkeen mä lukisin koulujuttuja koko illan, kunnes ennen suihkua menisin lenkille. Jos mä eläisin joka päivän näin, mä voisin iltaisin mennä aina nukkumaan hyvillä mielin.

Enhän mä oikeasti tuollaista haluaisi, ei siitä vois nauttia, mutta mua kiehtoo ajatus, että oisin täysin hallinnassani. Että se olisin minä, joka määrää mitä teen. Nyt se en ole minä, mun sisällä asuu laiskuus, joka vaikeuttaa kaikkea mitä teen. Se vie mun keskittymisen, se haluaisi vain nukkua.

Mä haluaisin, etten aiheuttaisi pettymyksiä vanhemmille, sukulaisille, kavereille, itselleni tai kenellekään muullekaan. Mä haluaisin olla täydellinen, hyvä koulussa, hyväkroppainen, kaunis, jokaisen unelma, kaikkien kaveri, sosiaalinen, urheilullinen ja vaikka mitä muuta.

Miksen voi tyytyä siihen, mitä olen ?

En tiiä, miten mä saisin tehtyä itsestäni ihmisen, joka haluaisin olla. Tuntuu, että kaikki muut on sitä kaikkea, mitä minäkin tahtoisin olla. Kaikki muut paitsi minä.

Mun tekis mieli kirjoittaa tähän kaikki asiat, joista en pidä itsessäni, mutta siitä tulisi taas iso ahdistus ja paha olla, joten jätän sen tekemättä. En jää nyt vatvomaan niitä, ei ne kuitenkaan muutu kirjoittamalla paremmiksi.

Teitä lukijoita on jo 20, kiitos teille <3

Mä lupaan teille, että mä yritän parantaa mun itsetuntoa, koulunumeroita, oloani, muiden kohtelua ja kaikkea muuta. Mä lupaan yrittää.

Mä myös lupaan teille, että mä yritän laihdutuksen sijaan treenata lihaksia. Ja syödä terveellisesti. Ja nauttia elämästä.

Nää on taas niitä kuuluisia lupauksia, jotka oon luvannut itselleni tuhannesti aiemminkin, mutta syvällä mun päässä soi ajatus: "Mitä jos nyt onnistuisin?"