Mä lihonlihonlihon

Mä olen nyt syönyt tarkkailematta ruokia, oon vaan kuunnellut kroppaani syömisten kanssa.
Kroppa sanoo;"Ota lisää, syösyösyö!", pää taas sanoo;" Älä ota enää yhtään, älä syö enää koskaan, lopetalopetalopeta!"

Mä lihoan. Turpoan kuin pullataikina, oon pehmeä ja lihava. Mä olin niin lähellä unelmiani, mikä mut oikein sai luovuttamaan ? Oon ihan hirveän paksu. Maha ällöttää, perse ja reidet kasvaa, käsien kauniit luut yrittää paeta ja piiloutua kaiken läskin alle.

Mä en osaa syödä, niinkuin kuuluisi. Mä joko syön ihan helvetisti, tai todella vähän. Mä voin syödä yhtäkkiä 5 leipää, vaikkei mulla edes olisi nälkä. Kun mä alan syödä, mä en osaa lopettaa. Mä en pysty, vaikka yrittäisin. Mä syön enemmän kuin kukaan muu. Mä voin syödä päivässä ihan oikeasti valtavat määrät ruokaa. Epäterveellisen paljon, epänormaalin paljon. 

Olisiko silti parempi jatkaa? Mitä kaikkea mä menetän, jos mä en ikinä saavutakaan mun tavoitetta, laihuutta? Jos mun elämällä ei ole muuta tarkoitusta. Jos mun elämäni tarkoitus on päästä laihaksi. 

Mua pelottaa. Mä en tiedä,pystynkö mä tähän. Mä en osaa syödä normaalisti. Ehkä liian vähän olisi tässä tapauksessa parempi, kuin liian paljon. 

Oon lihonut vaa'an, peilin, mittanauhan ja silmien mukaan. Oon läski.

Mitä mä oikein teen?