Maha murisee. Se polttelee vähän. Oon ylpeä itestäni. Tänään mun kroppaan on mennyt vajaat 300 kaloria. Jeejee <3

Mä mahduin 34:sen farkkuihin. Mä ihan oikeasti mahduin niihin. Mä olen onnellinen. Mua hymyilyttää. Ei ahdista. Mä rakastan tätä tunnetta. Eikä mun edes tee mieli syödä. Kaikki on tänään hyvin. Vaikka mahassa polttelee, tuntuu hyvältä. Maha näyttää paremmalta. Mä näytän onnellisemmalta. Mä oon onnellinen.

Vaikka sisko söi suklaata ja muita karkkeja, mä en katsonut päinkään. Nenään tuli suklaan tuoksu, mutta mun ei tehnyt mieli suklaata. Aamulla otin ruisleivän mukaan, mutta söinkin siitä vain 1/4. Se ei maistunut hyvältä, kun mä mietin, kuinka se kaikki kertyy muhun. Mä en laittanut voita, enkä juustoa. Koulussakin otin kyllä ruokaa, mutta söin vain puolet. Iltapäivällä kotona en laittanut leivän päälle voita enkä juustoa, vain yhden vähäkalorisen leikkeleen. 


Sitten mut valtaa pelko. Mitä jos huominen ei mene yhtä hyvin? Mitä jos en laihdukaan? Mitä jos silti lihon?

Yritän siirtää ne pois mun mielestä ja nautin tästä olosta. Mulla on kaikki hyvin. Olen onnellinen.


                                                        <3