Mä olen niin väsynyt. Ei tää ole tavallista väsymystä, tää on jotain syvempää ja vahvempaa. Jotain, joka ei lähde nukkumalla pois. Mä haluaisin elää täysillä, mutta mä olen niin väsynyt. Mä en jaksa. Kello oli puoli neljä aamuyöstä, kun kirjoitin tätä tekstiä kännykkääni. Mua väsytti, mutta mä en jaksanut sulkea silmiäni ja odottaa unta. Tää väsymys vie multa elämänhalun. Mä oon luonteeltani positiivinen, onnellinen, puhelias ja yhtä hymyä. Tai ainakin joskus olin. Tää väsymys vie multa voimat ja muuttaa mua ihmisenä. Mä en jaksa nauraa, en jaksa nostaa suupieliä hymyyn.
Mulla on ollut yllättävän pitkä hyvä kausi, mutta nyt se taitaa olla ohi. Mun täytyy vaan yrittää muistaa, että vaikka nyt tuntuu pahalta, jossain edessäpäin on sateenkaari. Sen sateenkaaren päästä mä tulen vielä löytämään itseni. Toivottavasti pian. Nyt mä haluaisin vaan itkeä, mutta en mä jaksa.
Pikkusiskon kanssa tapeltiin taas kunnolla, kun vaihdettiin paikkaa äidiltä isälle. Se aiheuttaa molemmille stressiä ja ahdistusta. Lopputulos oli se, että sisko itki huoneessaan lasinsiru ranteella ja mä istuin eri huoneessa kädet verillä.
Kun sisko painoi sakset tapellessa mun ranteelle, mä katsoin häntä halveksivasti ja sanoin:"Sä oot ihan kuin isäs, hyi vittu". Se liu'utti sakset pois mun ranteen päältä ja lyyhistyi itkemään. Sanoessani nuo sanat, muhun sattu todella paljon. Myös minä olen kuin isäni.
Tänään mua ahdisti niin paljon, että mä lukittauduin vessaan. Mä itkin ja etsin jotain terävää. Mun kädet tärisi ja koko kroppa vavahteli nyyhkytysten tahdissa. Mä löysin vain hammastikun ja mä painoin sen lantiolle.
Mä en halua enää ainuttakaan viiltoa itseeni. En enää ainoatakaan. Kertokaa mulle, miten voin hallita ahdistusta jollakin muulla tavalla.
puhuminen auttaa ongelmiin ja samalla myös siis ahdistukseen. sun täytyy mennä puhumaan ongelmistas jollekin, jos et ite pysty niitä parantamaan. sulla ei oo ilmesesti hyvä olla, joten hae apua joltakin toiselta ihmiseltä. en sano näitä todellakaan pahasti, vaan toivon, että sulla menis kaikki hyvin.
VastaaPoistasä et oo tehny mitään väärin, joten lopeta ittes satuttaminen. se ei auta, vaan pahentaa asiaa. asioilla on oikeesti tapana järjestyä. nyt vaan järki mukaan ongelmiin ja muihin tilanteisiin, niin lupaan sulle, että kaikki järjestyy aikanaan! niinku itekki sanoit, elämässä on rankkoja aikoja ja ilosia hetkiä. rankoista ajoista selviytyy ja joskus ne saattaa kestää ties kuinka pitkään, mutta niistä selviytyy kuitenkin. ongelmien parantaminen lähtee susta itestä, vaan sä voit tehdä muutoksen. esimerkiks koulun terveydenhoitajalle voit mennä puhumaan, koska sillä on vaitiolovelvollisuus. se ymmärtää, jos sua pelottaa puhuu ongelmistas mut se haluu auttaa sua ja niin se myös tekee. pääasia on, että saat tukea ongelmiis! kaikkea hyvää sulle ja koita pärjäillä <3 lupaan, että kaikki menee taas hyvin!