Pahan olon purkamista

Mä en aio enää antaa syömishäiriölle valtaa mun elämässä. Tänään mä vien mun vaa'an pois näkyviltä, pois vessan lattialta. Numerot eivät saa enää hallita mun elämääni.

Perheväkivallan, isän lähentelyn, vanhempien eron, alkavan syömishäiriön ja muiden rankkojen kokemusten jälkeen musta on tullut aika vahva ihminen. Kaikki ylä-ja alamäet ovat muovanneet musta juuri tällasen ihmisen. Nyt kun mä olen saanut itseni kuntoon, koko maailma on aivan erilainen paikka. Mä pystyn taas hymyilemään peilikuvalleni, ja sanomaan itselleni: "Olet kaunis". Mä olen oppinut, ettei ihmisen arvoa mitata laihuudessa, tai kauneudessa. Se on sisäinen kauneus, joka merkitsee. Täytyy oppia rakastamaan ensin itseään, niin voi rakastaa myös muita.
Aamulla, kun mä heräsin verhojen välistä loistavaan auringonpaisteeseen, mä hymyilin ja ajattelin: "Rakastan elämää". Tän jälkeen tuli ahdistus, kun mä tajusin, että elämä on niin ohimenevää. Se viistää mun silmieni ohi, ja ennenkuin mä ehdin huomatakaan mä olen jo kuollut. Mä olen kadottanut siitä jo 2 pitkää vuotta murehtimalla asioita, joilla ei ole merkitystä. Nyt mä annan vaan mennä, mä en mieti. Mä teen sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Mulla on pian syntymäpäivä, 16 vuotta tulee täyteen. Vuosi sitten syntymäpäivänäni mä olen kirjoittanut näin päiväkirjaan: "Oon 15-vuotias nyt. Harmittaa. Miks aika menee näin nopeesti? En ehdi elää ennenkuin oon jo haudassa.

13.5.2012
"Oon syönyt kauheesti... Haluan laihtua, se on mun suurin toive. Kylkiluut ihan vähän näkyviin, lihasta vatsaan ja jalkoihin ja solisluut näkyviin. Olisko edes unelma? <3 Nyt paino on 55kiloa, haluaisin saada sen alle 50. En tiedä mitään parempaa kuin sen, että vaaka näyttää 49kg, tai vielä parempaa, 47kg.
Ehkä joskus vielä oon niin pieni, että voin syödä hyvällä omallatunnolla."

14.5.2012
"-Aamupala: Karjalanpiirakka voilla ja juustolla+ vesi
 - Koulussa: noin lusikallinen jauhelihakeitto ja ruisleipä voilla
 - klo 4: Karjalanpiirakka voilla ja juustolla
 -klo 8: Kanaa ja omena
Ois hienoa, jos saisin huomenna tän päivän syömiset vielä puolitettua, mutta se voi olla mulle vaikeaa. "

Kuinka paljon syömishäiriö oikein voi vaikuttaa ajatuksiin? Mä en voi ymmärtää, miten mun maailmani oli täynnä tuota paskaa...

10.7.2012
"Mun pitää puhua asioista, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Mä kerron ne tähän, jos se helpottais mun oloani.
Pelkäsin isää. Usein se uhkasi tappaa meidät kaikki. Oma isä uhkasi tappaa koko kuusihenkisen perheen. Pelkäsin äitiäkin. Kun isä ja äiti juttelivat kahdenkesken, uskoin heidän suunnittelevan meidän tappamistamme. Tuntui, että olimme vain kaikkien tiellä. Aloin pelätä, että äiti myrkyttää ruoat, joita meille tekee. Kerran olin todella peloissani, tärisin pelosta. Menin äidin luo ja kysyin: "Aiotteko isän kanssa tappaa meidät?" Äiti suuttui ja huusi minulle. Pidätin kyyneleitäni, pakenin huoneeseeni ja itkin pehmolelujeni vieressä. Pelkäsin entistä enemmän.
Isä teki kellariin palonkestävää ovea. Mieleeni tuli heti pelottavat kuvat meistä itkemässä paniikissa tulipalon keskellä, isän nauraessa kellarissa, palonkestävän oven takana, turvassa polttavilta liekeiltä.

 Iltaisin en saanut unta. Usein iltaisin mulla oli paha olo, vatsakipuja ja vaikeuksia saada happea. Uskoin sen johtuvan äidin ruoista, jotka sisälsivät myrkkyä. Ajattelin: "olen saanut myrkkyä kehooni, tämä on viimeinen yöni." En voinut sulkea silmiäni, sillä pelkäsin, etten enää ikinä näe valoa. "

Mun täytyy käydä mun kirjoitukset vielä läpi, selata ne uudestaan ja miettiä niitä hetkiä, vaikka se satuttaa. Nää kirjoitukset saa mun silmiini nousemaan taas kyyneleet, saa sen ahdistuksen taas puristamaan rintakehää. Mutta mun on pakko käsitellä nää, nyt vuosien jälkeen. Mä en pääse yli ennenkuin mä olen ne käsitellyt, mun pitää elää ajatuksissani ne hetket vielä ainakin kerran läpi ja kärsiä. Kun mä olen sen tehnyt ja itkuni itkenyt, mä voin pyyhkiä ne pois mun elämästä.

Pienempänä mä vain siirsin nämä asiat sivuun, niinkuin niitä ei olisi oikeasti edes tapahtunut. Ne kaikki palaa nyt, vuosien päästä, mun mieleen ja aiheuttaa ahdistusta. Mä en ole muistanut näitä vuosiin, en miettinyt yhtään, mutta nyt ne on käytävä lopullisesti läpi.