Nyt kaikki menee päin helvettiä. Mä olin onnellinen, lopettanut turhan miettimisen ja laihduttamisen ja nautin elämästäni. Mä todellakin annoin vaan mennä ja olin oikeasti tosi onnellinen. Sitten kaikki hajosi käsiin. Sukulaisille ja äidille selvis, etten olekaan täydellinen kiltti tyttönen niiden kuvitelmien mukaan ja nyt koko äidin suku äiti mukaanlukien vihaa mua. Mä en hakenut lukioon, vaikka ne ois halunnut musta sitä kautta jotain suurta. Mä jäin kiinni juomisesta ja seuraavaks oon kai laitoshoidossa, jos äiti toteuttaa uhkauksensa. Jos en oo laitoshoidossa, ainakin sosiaalityöntekijät alkaa taas ahdistella. Laitoshoitoon äiti sais mut järkättyä tosi helposti, koska tässä on ollu paljon muutakin, mitä en tähän nyt kerro.

Ahdistaa, vituttaa, pelottaa. Kaikki kääntää mulle selkänsä, vaikka mä halusin vain olla onnellinen. Ehkä onni ei ole mua varten.

No, ainakin mä olen tavottanu mun haaveita, vaikka niillä taiskin olla aika iso hinta...

*Ensisuudelma 16-vuotiaana (Vaikka tapahtukin kännissä lähes tuntemattoman kanssa, oli mahdottoman hieno kokemus)
*Oon saanu itseluottamusta
* Oon tuntenut itseni kauniiksi
*Hain yhteishaussa sinne, minne itse halusin
* Oon ollut onnellinen
*Oon ollut kännissä
*Oon viettänyt ystävieni kanssa laatuaikaa
*Oon uskaltanut puhua tuntemattomille
*Oon tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin
*Opin rakastamaan elämää
+ Paljon muuta, jota arvostan

Vaikka kaikki menis nyt pilalle, oon mä kokenut jo paljon kaikkea hienoa. Oon onnellinen noista hetkistä <3