Kaksi maailmaa

Mä elän kahden maailman välillä. Toinen maailma on tämä "normaali" maailma, jossa mulla on kavereita, koulua ja ihan tavallista arkea. Se toinen taas on mun pään sisällä oleva maailma. Siellä kaikki liikkuu laihdutuksen, liikunnan ja syömisten ympärillä. Siellä ei mikään merkitse näiden lisäksi mitään. Siellä on joku, joka on saanut mut tykkäämään itsestään. Se on joku, joka sanoo mulle:" Olet läski, mutta jos laihdut, kaikki on taas hyvin. Lupaan auttaa sua ja olla sun tukena". 
 Se on saanut mut kääntymään sen puoleen. Se vaikuttaa luotettavalta. Siltä, että se välittää. Että se haluaa mulle hyvää, että se haluaa auttaa.  Se lohduttaa mua, tsemppaa laihduttamaan. Se keksii mun kanssa mulle rangaistuksia, jos lihon tai teen jotakin muuta väärin. Se maailma houkuttelee mua puoleensa. Mä haluaisin elää vain siellä. Unohtaa muun maailman. Keskittyä vain laihduttamiseen. Siellä maailmassa paino, liikunnat ja syömättä jättämiset kertoo mun ihmisarvosta. Puhuin aiemmin siitä, että mulla on olo, etten kuulu tänne. Että oon väärässä paikassa. Ehkä tää mun pään sisäinen maailma todella on se mun maailma.Se, johon todella kuulun. Se on mulle tärkeä. Mä en halua eroon siitä. Mä haluan elää sen kanssa ikuisesti. Mä haluan tutustua paremmin siihen, joka mun pään sisällä on.
Välillä ihmettelen itsekin, mitä kirjoitan, mutta näitä mä oon koko päivän miettinyt. Tältä musta tuntuu. 

Joka tapauksessa, mä kävin tänään lenkillä: 

*6780 askelta
*5,1km
*180kcal
*1h

Tän lisäksi venyttelin jalat ja monta kertaa päivän aikana yritin sitä spagaattia. 

Ehkä mä vielä onnistun.

Hyvää yötä <3