Huhhuh

Huomenna ois edessä väh. 8km:n lenkki ja sen lisäksi lihaskuntoa ja muuta liikuntaa. Huomista odotellessa... Tänään en ehtinyt käymään lenkillä, koska kaverit tuli käymään ja lähti vasta illalla pois, kun oli jo pimeää.

Jos menisin aamulla koiran kanssa n. 1km:n lenkin, iltapäivällä väh. 3km:n lenkin ja illalla vielä vähintään 4km. Sen lisäksi lihaskuntoa ja jotain muuta liikuntaa. Täytyy jaksaa :(

Oon syöny tänään paljon,taas. Kaikki on lähteny ihan täysin mun hallinnasta. En uskaltanut mennä vaa'alle. Katsoin sitä. Mietin, menenkö vai enkö. Päätin, etten mene. Se näyttää niin paljon, oon varmasti lihonut lisää, koska oon syönyt todella paljon.

Mä haluaisin joskus pitää tällaisen päivän:

Aamulla menisin lenkille herättyäni. En söisi mitään aamupalaksi.Koulussa joisin klo 12 lasillisen vettä. Kun tulen kotiin koulusta iltapäivällä, söisin jonkin hedelmän, vaikkapa omenan. Lähtisin lenkille. Illalla saisin juoda lasillisen vadelmakeittoa.

Mutta en pysty. Mun on pakko aamulla syödä joku hedelmä tai jotain muuta pientä, muuten vatsa murisee ihan kamalasti tunneilla :( Ei mulle tuu edes nälkä, jos pystyn skippaamaan aamupalan, mutta vatsa murisee vittuillakseen tunneilla. Kun mä pääsen koulusta, ruoka on yleensä valmiina ja mut kutsutaan syömään. En pysty sanomaan "ei", ja pelkään, että ne huolestuu tai alkaa kysellä. Kun mä alan syömään, en osaa lopettaa ennen pahaa oloa.
Viimeinen syy on mun itsekuri. Mulla ei oo minkäänlaista itsekuria. Mä jotenkin kadotan kontrollin ihan täysin, kun mä alan syömään. Kai mun tarttis lopettaa syöminen täysin, mutta sekään ei onnistu :(

"En ansaitse elää.
Mä en sovi tänne maailmaan.
En osaa elää.
Tää on mulle väärä paikka.
Ihan oikeasti, oon väärässä paikassa.
Miten oon joutunut tänne?
Milloin musta on tullut tälläinen ?
Missä vaiheessa tuhosin kaiken ?"

Mun on onnistuttava.
Onnistun.
Onnistun.
Onnistun.
Onnistun.
Onnistun....


Otan kiinni mun mahasta. Otan kiinni mun vyötäröltä. Irvistän. 
Mun pitää kärsiä.