Viime postauskerrasta on jo aikaa.
Mulla ei ole ollut mitään kirjotettavaa. Mua on vain ahdistanut joka päivä.
Koulunumeroista on tullut mulle ihan kamala pakkomielle, vähän samanlainen kuin laihdutuksesta.
Jos saan kasin kokeesta, ahdistun. Vihaan itseäni, haukun itseäni hiljaa mielessäni, vihaan itseäni todella paljon.
Jos saan ysin kokeesta, ahdistun siitäkin. Tunnen itseni niin paskaksi, turhaksi, huonoksi. En olisi tyytyväinen varmaan kymppiinkään. Tein mitä vain, olen huono.
Joskus mietin, että haluaisin elää kuin muut. Lopettaa laihdutuksen ja elää täysillä. Silloin mun päässä alkaa kauhea huuto. Toinen ääni sanoo:"Ehkä sä voit lopettaa laihdutuksen, ehkä sut hyväksytään tuollaisena. Ehkä oot sittenkin ihan sopivan kokoinen. Yritä". Mutta se toinen, voimakkaampi ääni sanoo: " Olet läski, tiesin, että susta ei ole mihinkään. Kukaan ei kaipaa tuollaista läskiä, ei kukaan.Pakko sun on laihduttaa, et ole ilman sitä mitään. Katso, kuinka paljon sussa on läskiä. Hyi, aiotko todella luovuttaa?" Silloin mä aina tajuan, että kyllä jälkimmäinen ääni on oikeassa. Että mä olen oikeasti LÄSKI.
samaistun..
VastaaPoista